keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Samaa rotua ,eri maata..

Monenlaista yksilöä mahtuu tämän minun rotuni sisälle. Sitä on nyt tullut mietittyä, kun ystäväni Riia on palannut treenattavakseni. Tämän iltaiset kolmen koiran treenit laittivat ohjaajankin aivot töihin. Joka kerta kun kävi autolla vaihtamassa koiraa täytyi laittaa itsensä erilaiseen moodiin. Samaa rotua, mutta niin erilaisia kaikki.

Se oli kesä 2014 kun Riia (Powerpfote Double Dice) ilmestyi naapuriimme. Omistajalla haaveissa treenata koiransa kanssa erilaisia lajeja tavoitteellisesti kokeet tähtäimessä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten oli ajateltu. Minusta tuli Riian ohjaaja omistajan selkävaivojen takia. Treenasimme Riian kanssa 2014 kesästä 2015 kevääseen. Jo pentuna Riia oli kovin touhukas, mutta touhukkuudesta huolimatta se osasi keskittyä ja omasi hyvän työmotivaation, eikä koirasta ihan heti virta loppunut. Koira eteni hienosti pentuaikanaan ja omistajan selkävaivojen helpotettua luovutin treenaamisen omistajalle itselleen. Se oli hieman haikeaa, mutta samalla hienoa, että nyt pääsisivät vihdoin tekemään yhdessä. Kaksi vuotta meni ja jälleen tuo pikku raketti on palannut minun käsiini, samasta syystä, kuin pentuna.

Riia on pennusta asti pystynyt hyvin treenaamaan minun kanssani vaikka omistaja olisi paikalla. Kun tehdään töitä minun kanssani, niin omistajaa ei huomata. Se tekee tästä helpompaa. Olisi jokseenkin haastavaa, jos Riia haikailisi treenin aikana jatkuvasti omistajan luokse. Tämän kahden vuoden tauon jälkeen, kun aloitimme uudelleen, ensimmäinen ajatus oli: mahtaako se vielä tyytyä minuun. No johan toki! Riia ei ole mitenkään ihmis-sosiaalinen. Se ei ole paha, mutta se ei välitä vieraiden ihmisten seurasta. Minut se muistaa edelleen ja innostuu kovasti minut nähdessään. Nyt tähdätään tosissaan kohti BH koetta ja katsotaan mitä sen jälkeen on edessä, jos ja kun ensimmäinen tavoite jonain päivänä saavutetaan. Kunhan saadaan se mahdoton edistäminen pois niin päästään kunnolla tekemään BH liikkeitä valmiiksi. Kotvasen kestää, että jo opittu tapa saadaan edes siedettävästi pois, mutta kyllä me siihen pystytään. Tänään mahtoi olla meidän kolmas vai neljäs treeni ja nyt jo koira väläytteli tosi hyviä kohtia vs. ensimmäinen treenikerta.

Mutta Riian esittely ei ollut tämän kirjoituksen pääajatus. Ajattelin kirjoittaa siitä, miten erilaisia kolme samaa rotua edustavaa narttu koiraa voi olla. Kun tänään treenasin nämä kolme koiraa, jouduin aina koiraa vaihtaessani miettiä, mikä koira sieltä nyt tuleekaan, koska näitä ei voi treenata ollenkaan samalla tavalla. Toki ne ovat myös eri vaiheissa koulutuksessaan, mutta niille ei myöskään sovellu samat konstit.

Hertta, tuo mamman pikku prinsessa. Myönnetään, se on saanut koulutuksessaan erityis-vapauksia persoonansa takia. En hyväksyisi Martalta montaakaan asiaa, jotka Hertalle on sallittuja. Hertta on aina ollut kovin ohjaajapehmeä, tekee tehtäviä teknisesti oikein, mutta vain jos saa tehdä niitä omalla hillityn viileällä tavallaan. Tosin.. sieltäkin löytyy se vitosvaihde, joka oli tänään taas nähtävillä. Ja silloin kun Hertan vitosvaihde on näkyvillä niin sen tekeminen on nautittavaa. Sitten on päiviä, jolloin prinsessaa ei huvita ja se myös näkyy! Silloin se näyttää siltä kuin olisi saanut selkäänsä jokaisessa elämänsä treenissä, koira jolle ei juuri tarvi edes ääntä korottaa. Hertta tarvitsee pellen ohjaajan, jotta se syttyy. Totinen puurtaminen ei ole ollenkaan Hertan juttu. Ja jos se on jonkun asian oppinut jollakin tavalla tekemään, niin sitä on turha lähteä hinkkaamaan puolta pistettä paremmaksi, se ei tälle prinsessalle sovi, kuppi on nurin samantien. Nakki, tennispallot ja nännikumit on niitä Hertan motivaattoreita. Hertta ottaa myös hyvin vastaan sosiaalisen palkan.

Martta.. Olen ennenkin sanonut, että se on niin mun käteen sopiva koira. Se on tasainen puurtaja ja aina valmis töihin. Syttyy kentälle päästyään ja tekee juuri sitä mihin ja miten se on opetettu. Jos Martan kanssa ei joku onnistu, niin peilistä voi etsiä syyn. Se tekee juuri sitä mitä pyydetään ja jos se tekee väärin, on ohjaaja pyytänyt epäselvästi tai opettanut huonosti. Se ahdistuu selvästi tehdessään virheen ja tietää milloin on tulossa palautetta, jo ennen kuin palaute on tullut, mutta toisin kuin Hertta, pystyy palautumaan siitä nopeasti ja taas mennään. Jos se olisi ihminen, niin se olisi suorittaja. Sillä on kovin lyhyt napanuora muhun. Se on aina kentällä mun kanssa, kuten se on muuallakin. Martta nauttii taistelusta. Haukuttamisen kautta se on saatu myös hieman sikailemaan mua kohtaan, joka on nostattanut sen tekemistä. Vaikka koira on kovin mun perään ja haluaa että se on mun silmissä onnistunut ja hyväksytty, niin silti taistelu on aina se parempi palkka, sosiaalinen palkkaa jää kauas sen taakse.

Riia.. Tämä on sellainen vauhtipakkaus. Jämerä koira, oli jo pentuna. Virtaa riittää, mutta kaiken sen höyryämisen keskellä se pystyy kuitenkin toimimaan, ottamaan vastaan käskyjä ja tekemään niiden mukaisesti. Pentuna se eteni jotenkin hirveen nopeasti. Oli ihanasti kuulolla. Sitä se on vieläkin. Oppii nopeasti, mutta koska nyt täytyy opettaa pois opittua tapaa (edistämistä), niin poisopettaminen on aina hitaampaa kuin uuden opettaminen.  Mutta jos kolmessa treenissä on muutos tällainen mitä se tänään esitti, niin ei tartte montaa vuotta tehdä töitä sinne kokeeseen päästäkseen ;) Ensivaikutelma koirasta voi olla huomattavasti kovempi kuin se oikeasti onkaan. Kun joudun korottaa sille ääntä, se on heti valmis mielistelemään ja pyytelemään anteeksi että meni väärin. Mutta hommat jatkuu samantien, ei jää sitä asiaa miettimään. Työmotivaatio on loputon. Se kyllä tekee kun tietää mitä pitää tehdä. Palkkaamiseen kelpaa vain ajoittain ruoka. Taistelemaan se ei ole halukas, ei ollut pentunakaan. Tennispallon heittäminen on parasta mitä Riia tietää.

Joudun siis samojen treenien aikana olla pelle, rauhoittelija ja yhdessä tarkasti tekevä ohjaaja. Sen kerran kun nämä roolit menee sekaisin niin ykskään koirista ei toimi :D

Ei tässä aika pitkäksi tule näiden kanssa pörrätessä.

Tästä se kaikki alkoi. Pieni ja taitava :D


Tämän kokoonen se oli kun lopetettiin yhdessä treenaaimnen.

Ja tästä taas jatketaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti